5.–17.6.2004
Kirjoittanut Ralf Gothóni

Musikaalinen keskustelu tapahtuu äänillä, äänten merkityksillä, sävelteoksen sisällön välittymisellä esittäjästä kuulijaan. Vuosisatojakin vanha musiikki saapuu luoksemme nykypäivään, jatkaen elävää, ajatonta vaikutustaan. Musiikin viestin vastaanottaminen synnyttää kokemusmaailmojemme erilaisuudesta ja henkilökohtaisuudestakin huolimatta yhteyden esittäjän ja kuuntelijan välille. Tämä yhteys ei näy, ei kuulu, ei maistu eikä tuoksu. Edes fyysinen tunne ei pysty selittämään kokonaisvaltaista elämystä, joka hiljentää suurenkin ihmisjoukon.

Viestijuoksussa siirretään kapulaa juoksijalta toiselle. Kapula on tietääkseni tyhjä. Kamarimusiikin esittäjät siirtävät ääni ääneltä toinen toiselleen elämänkokemuksensa, tunteensa ja taitonsa. Tässä ja nyt tapahtuva ihmisen kokonaisvaltainen soiminen on loputtomien mahdollisuuksien näyttämö. Parhaimmillaan ilmaisemme syvällisiä tuntoja ja viestejä ihmisenä olemisesta ja elämän mysteerion kokemisesta.

Merkittäviä kamarimusiikkiteoksia kansainvälisinä esityksinä kuulee Suomessa lähinnä vain muutamilla musiikkijuhlilla, ja näin kamarimusiikkijuhlien merkitys on suuri yleisön musiikkimaun muokkaajana ja samalla muusikoitten kontaktien luojana ja itsensä kehittämisen motivaation lähteenä. Naantalin Musiikkijuhlat on syntymästään alkaen kuulunut tärkeimpien suomalaisten juhlien kärkipäähän.

Jo 25 vuotta jatkuneena korkeatasoisena tapahtumana juhla on tuonut Naantaliin lukemattomia kansainvälisiä taitureita, orkestereita sekä tietenkin kotimaisia taitajia. Olemme kaikki muodostaneet suuren, vuosittain osittain muuttuvan perheen, jonka jäsenet kansallisuudesta ja taustasta riippumatta ovat poikkeuksetta viihtyneet toinen toistensa ja erinomaisen yleisön parissa. Naantalin hienoa henkeä ovat edustaneet myös taiteilijoiden (ja viehättävien hyttysten) yhteiset saunaillat Kailossa, kaupungin monet pienet taidegalleriat ja meren väkevä tuoksu.

Taas tänä kesänä saamme olla mukana keskeisten kamarimusiikkiteosten parissa, esiintyjät upouusina kokoonpanoina. Yhteinen harjoitteluaika ei tietenkään ole järin pitkä ja myös se seikka inspiroi meidät kykyjemme rajoille. Tässä onkin musiikin esittämisen eräs suuri ja keskeinen haaste. Voittaessamme arjen rutiinin, tavoitellessamme ilmaisun olennaisimpia merkityksiä, saavutamme sen sanomattoman kauniin maailman, jossa yhdessä olemme läsnä. Kuten eräs viisas on sanonut: erillisyys on päättynyt.

Teksti on julkaistu Naantalin Musiikkijuhlien ohjelmakirjassa vuonna 2004.